Capricole-leiri kuvina

Sairaspäivän päätteeksi ajattelin tehdä nopean postauksen viikko sitten olleesta Capricole-leiristä. Torstaina suuntasimme etelään motelliin, perjantaina oli agilityä, lauantaina paimennusta ja sunnuntaina peltojälkeä. Lajeista kirjoitan syvemmin luultavasti myöhemmin, mitä opittiin ja kuinka jatketaan, mutta tässä tulee nyt osa kuvasaasteesta.

 

 Kiitos Katille vielä mahtavista koulutuspäivistä!

Liebster award -haaste

Haasteen ideana on siis saada näkyvyyttä tuoreimmille ja lukijamäärältään pienille blogeille. Haaste kiertää bloggaajalta-bloggaajalle ja meille haasteen antoi Oiva omistajineen, kiitos siitä!

Vastaukset kysymyksiin:

1. Trimmattava vai nypittävä rotu?

Trimmattava, kokeilin kerran nyppiä omaa kesyrottaa näyttelyjä varten, ja jotenkin se tuntui niin julmalta ja turhanpäiväiseltä hommalta että jätin väliin. Koirien nyppimisestä en tiedä mitään, mutta sanon trimmattava.

2. Montako koiraa tahtoisit tulevaisuudessa (kerralla)?

Todennäköisesti kaksi. Vakituisesti taloudessa ei ole ollut kuin yksi oma koira kerrallaan, mutta mukavasti tämä elämä täällä Kannuksen asuntolassa kahdenkin koiran kanssa menee. Haluan kuitenkin tehdä asiat erityisesti koirien kanssa mahdollisimman selkeästi ja keskittyä tekemisiin, useampi koira tuo toki siihen haastetta.

3. Mistä syötävästä koirasi tykkää eniten?

Lihat, sisäelimet, kala, nakit.. Aikalailla kaikki mitä tuo otus nyt raa'alla syö, poron luut eivät kelvanneet.

4. Osuuko koirasi painon ja korkeuden osalta rotumääritelmään (jos rotukoira)?

Osuu, uroksilla haarukka on 51-56cm, Inton tarkkaa säkää en tiedä, arvelisin olevan n. 54cm. Painoa pojulta löytyy 24-25kg.

 

5. Missä koirasi nukkuu/nukkuvat yöt?

Samassa huoneessa, lattialla oven edessä tai heti sängyn vieressä. Joskus piipahtaa kevythäkissä tai sängyssä, mutta ei niissä pitempään viihdy.

 

6. Jos saisit yhdistää kahden eri rodun luonteen ja ulkonäon, mitkä ne olisivat?

Huh mikä kysymys, näitä olisi aivan liikaa! Kunnon työlinjaisen, sulavan ja kohtuu kevytrakenteisen mutta vahvaluustoisen sakemannin ulkonäön yhdistäisin melko vietikkääseen ja suojeluominaisuuksiltaan voimakkaaseen malikkaan, jolla loppumaton moottori. Kuitenkin sellaiseen sylimaliin, että koiralta löytyisi australianpaimenkoiramaista kiintymystä omistajaan. (Hups, tähän taisi tulla nyt kolme rotua, muttakun)

 

7. Onko jotain mitä tekisit nyt toisin koirasi/koiriesi kasvatuksessa (ihan pentuvaihe)?

Kyllä, näitä tulee löytymään varmasti jokaisen koiran kohdalla. Inton kanssa olisin käynyt enemmän vilkkaissa ympäristöissä, kuten ostoskeskuksissa. Olisi vain pitänyt nostaa se perse ja hypätä bussiin kohti isompia paikkakuntia, tuo Heinola kun ei vain ole tarpeeksi iso paikkakunta sellaiseen. Lisäksi olisin harjoitellut enemmän rauhoittumista ja ehkäpä suihkussa käymistäkin, pesuja Into ei osaa arvostaa sitten ollenkaan.

 

8. Mikä on seuraava tavoitteenne koirasi/koiriesi kanssa?

Tokosta koulari TK1, sehän se taitaa olla! Kunhan nyt ensimmäiset kokeet saataisiin lokakuussa startattua.

 

9. Kuinka usein asteikolla 1-10 höpötät koirallesi (1= en lähes koskaan, 10= lähes joka tunti)?

En ole höpöttelijätyyppiä, tietyillä tavoilla olen hieman tosikko omistaja. Kämppis on kuitenkin mulle ilmeisesti tartuttanut tämän turhan höpöttelyn, kyllä mä käytän paljon lyhyitä lauseita ja turhanpäiväistä turinaa silloin kun sitä ei tarvitsisikaan. Mutta pääasiassa äänellinen kommuninkointi koiran kanssa on käskyjä/kehuja/huomautuksia/innostamista. Joka päivä tuolle tulee kuitenkin jotakin pälpätettyä.

 

10. Ottaisitko koirallesi/koirillesi mielummin uusitut varusteet vai kahden kuun ruoat?

Kahden kuun ruoat ehdottomasti! Tovi sitten meni tosin 100€ taas Kennelrehulle, eli eiköhän me hetki pärjätä, mutta en pistäisi pahakseni. Intolla on kuitenkin jo useampi hihna/liina kaikkeen mihin tarvitaan, löytyy jälkivaljaat ja vetokamppeet, mistään ei nyt pitäisi olla puutetta.

 

11. Oletko itse harkinnut kasvattamista? Mikä rotu?

Kyllä olen, tai en voisi sanoa että harkinnut, mutta ajatellut asiaa olen kyllä. Joskus tulevaisuudessa asiaa voisikin sitten jo realistisesti harkita. Tällä hetkellä rotu olisi yllätys yllätys australianpaimenkoira. Näyttäisi myös siltäkin, että jokusen vuoden päästä myös tuleva koira on auspai, mutta hienoisesti kiinnostaa suojelutaipuvaisemmat paimenet, kuten juuri tämä maailmankuulu saksanpaimenkoira. Joskus jos tulee Saksassa käytyä ja sieltä löytäisi täydellisen yhdistelmän, niin eihän sitä tiedä, vaihtuisiko rotu vai pysyykö samana. FCI 1 on kuitenkin se mikä itseä kiehtoo ja sopii omaan käteen.

Kysymykset haastetuille:
1. Mitä mieltä olet naksuttelusta ja pakotteista koiran kouluttamisessa?
2. Nimeä maksimissaan kolme koirankouluttajaa tmv, joilta haluaisit oppia
3. Mitä mieltä olet PeVi kouluttajista?
4. Mitä mieltä olet useiden rotujen jakautumisesta kahteen eri linjaan?
5. Onko koirien tai muiden eläimien turkkien värjääminen mielestäsi oikein?
6. Jos saisit muovata uuden rodun, minkälainen se olisi?
7. Mitä mieltä olet Kennelliitosta?
8. Oletko koskaan kilpaillut koiriesi kanssa?
9. Luetko koira-aiheista kirjallisuutta?
10. Jos saisit päättää yhden rodun, jonka kasvattaminen lopetettaisiin kokonaan, mikä rotu se olisi ja miksi?
11. Nimeä viisi itsestäsi kiehtovinta ja viisi vastenmielisintä rotua, ja perustele jokainen.

Me haastamme blogit:
Aussien rakkautta sylintäydeltä
Isoin askelin
Tassuilla tanssien
Riemunkiljahduksia

Tokotreenejä ja sairastelua

 

Olen tehnyt useampia erilaisia listoja ja tekstinpätkiä siitä, mitä ja miten lähdetään ja rakentamaan, kuinka saada koira oikeeseen viretilaan ja saada se kestämään. Itsellä ajatuksenjuoksu on paljon helpompaa, kun pohtii ja hahmottaa asioita paperille. Tällä hetkellä meidän ALO-liikkeiden treenauslista on tämänkaltainen:

1. Paikallaolo
-maahanmeno voisi olla nopeampi
-kuinka käyttäytyy vieraiden koirien kanssa?

2. Seuraaminen
-kesto: kuinka saada innostuneisuus pysymään, loppupalkka
-käännöksiin tiiviyttä: namit
-täyskäännös: namit
-juoksu: edistää, kiihtyy
-katsekontakti: palkkaus suusta (niin että koira tajuaa sen..)
 Suurin treeninpuute on seuruun kestossa, vaikka tämä liike on tällä hetkellä meidän kompastuskivi.

3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
-nopeutta
-jäisi ilman omaa hidastamista
-taka- vaiko etupalkka?

4. Luoksari
-jää liian kauas: treenattu kosketusalustalla, täytyy vielä yhdistää kosketusalustaan vihjesana, jolloin aletaan yhdistämään sitä luoksetulokäskyyn
-edestä sivulle

5. Noutoesineen pitäminen
-kesto ja mähläys, pitää jo vaaditun ajan, mutta meinaa alkaa hermostumaan ja mörssäämään kapulaa

6. Kaukot
-nopeutta

7. Estehyppy
-samat ongelmat kuin luoksarissa (ei erillistä käskyä, vaan vihjesana "tänne")

Seuruuta pitäisi siis tahkota, se on selkeästi itsellekin vaikein, kun koiran motivaation pysymiseen joutuu tekemään töitä ja jo yhden koiran olen/muut onnistuivat liikkeen osalta pilaamaan niin, ettei sitä saanut enää korjatuksi. Nyt onneksi olen ainoa joka kouluttaa koiraa, senkin olen joutunut tekemään selväksi, sillä mikään ei ole turhauttavampaa kuin se, että koiran kanssa toimitaan eri tavalla ja siltä vaaditaan eri tasoisia suorituksia. Argh! Olen huomannut koiran toimivan parhaiten kun sen hetsaa lelulla ja palkkaa agilityllä, toisin päin ei toimi, agility liian ylivertainen. Namit syö kyllä, mutta niistä ei kiihdy, joka tässä lajissa on jopa hyvä ja tarvittava juttu!

Sitten postauksen tylsempään osuuteen.. Kämppikseni koira Awa sairastui alkuviikosta. Koulusta tullessamme lattialla odotti verinen ripulikakkakasa sekä oksennutläjiä pitkin huonetta. Eläinlääkärin kautta eikä kuulemma mahatautia ja mahdollista pientä suolistonaarmua kummempaa. Antibiootit ja ruokavalio muutamaksi päiväksi kalkkunariisi-mössöksi, sekä ruoansulatushäiriöihin tarkoitettu lisä käyttöön. Seuraavana päivänä myöskin Into oksensi. Paastotin sitä illan ja siirsin seuraavana päivänä samalle ruokavaliolle. Tänään koirat eivät enää ole syöneet riisiä, Inton kakka oli vielä liian löysää, muttei ripulia. Molemmat ovat muutenkin palautuneet täysiin voimiin (ja enemmänkin..), ääliöenergiaa riittää vaikka muille jakaa ja kaikki riehuminen on taas ihan parasta. Kaksi päivää tuo Intokin taisi olla levossa niin, ettei treenattu ja käytiin vain lyhyet lenkit, mutta kyllä sitä virtaa oli kerääntynyt! Onneksi koirat ovat nyt kunnossa, eikä kumpikaan ole oksennellut pariin päivään. Valitettavasti tämän takia jouduimme jättämään Sievin agilityepikset väliin, mutta sille ei voi nyt mitään.

Tavoitteita kalenteriin!

Nyt on käynyt semmoinen surullinen vahinko, että koulujen alettua ja ensimmäisen tokotunnin jälkeen meidän ongelmat saatiin ratkaistua ja tuntui jälleen kuin lamppu pään päällä olisi syttynyt. Onneksi meillä on näin mukavat ja osaavat opettajat! Kesän aikana tokoilut ovat olleet hyvin minimissä (milloin ne eivät olisi olleet), treenattiin lähinnä seuruuta ja paikkiksia aina mm. ruokailun yhteydessä. Ongelmahan oli niinkin hienoinen että koira oli liikaa kiinni käsiavussa, jonka olin tosin jo häivyttänyt minimiin. Nyt seuruu näyttää jo tosi kivalta, ja kesän aikana tehty työ on kuitenkin selkeästi kannattanut! Väkisin sitä joutui ymmärtämään, että meillä on oikeastaan jo todella kiva pohja ALOa ajatellen. Paikkis on todella kiva, samoin kaukot sekä estehyppy. Treenattavaa löytyy varsinkin vielä seuruun käännöksistä ja temmonvaihteluista, sekä jäävistä ja luoksetulosta. Luoksetulossa Into jää liian kauas, muuten se on ok. Täytyy nyt tässä muutaman päivän aikana naksutella tuo kosketusalusta sille loppuun, että osaa koskea vaikka se olisikin teipattuna muhun. Jokunen päivä ollaan myös treenattu kapulaa, nyt osaa nostaa maasta ja pitää hetken, mutta jos annan sen suoraan suuhun, meinaa mählätä kapulaa. Täytyypä tästä keskustella osaavempien kanssa. Treenattavaa on siis vielä PALJON, eikä puhuta mistään hienosäädöistä, mutta mitäs sen väliä. Otus oppii nopeasti ja tokossa toimii lelupalkalla oikein mukavasti. :) Seuruusta oon vapauttanut takaakiertoon yms, joka nostattaa koiraa mukavasti, kun nämä agilitystä tutut jutut ovat ihan ykkönen ja kierrokset kohoaa hyvinkin nopeasti.. Tyhmä aivopieru tai ei, alustavasti tähdätään lokakuun kokeisiin ja jos ei niihin olla vielä valmiita, niin viimeistään marraskuussa. Toivottavasti pääsisimme myös joulukuun kokeisiin, mutta minulla on silloin toppijakso joten se ei ole varmaa. Noista kolmesta kokeesta vain yhdessä tuomaroi Pipa Pärssinen, eli mikäli pääsisimme jokaiseen, saisimme kolmen eri tuomarin arvostelut.

Koululla ollaan ajettu myös yksi jälki, mutta se meni aivan lekkeriksi, sillä Into keskittyi vain viereisellä kentällä oleviin agilitytreeneihin. Tyhmätyhmätyhmä kun en tajunnut, häiriö oli aivan liian vaikea. Jäljen ajamisesta ei oikein voi siis edes puhua. Mutta, ensi kerralla sitten paremmin.

Eilen saapui myös VULilta tilaamani kilpavetovyö ja alkuviikosta tulisi pojulle vetovaljaat. Valjaita pääsimme onneksi sovittamaan jo etukäteen lajin pitkäaikaisen harrastajan luona, joten niiden pitäisi todella nyt olla oikean kokoiset. Pian tulee myös vetoliina, ja sitten alkaakin hyvin aikaiset aamuheräämiset tai myöhään valvomiset, jotta ilma vähän viilenee ja päästäisiin kokeilemaan syttyykö punainen pirulainen tälle lajille. Hihnakäyttäytyminenhän meillä on ihan täysin moitteetonta (krhm), mutta jostakin syystä mulla on pieni ennakkoaavistus että poju saattaisi nauttia tästäkin lajista.

Tänään olisi tarkoitus kuvailla meidän tokohömpötyksiä, ja jos sitä sitten muutaman päivän sisällä saisi ne tännekin asti laitettua.
//Videopätkät tässä.

Kaikenkarvaista kaveria

Viimeiset lomapäivät alkavat häämöttää, ja allekirjoittanut viettää nekin itseasiassa töissä. Sunnuntaina Into, Hilarius-hiiri ja minä lähdetäänkin sitten taas kohti Kannusta. :) Pakko kyllä sanoa, että sitä on odotettu! Ajattelin tehdä tällaisen kevytsisältöisen, paljon videomateriaalia sisältävän hömppäpostauksen ja loppuun pitää vielä pienen treenihöpinän.

Avokkirakkautta

Eilen käytiin ajamassa yksi lyhyempi jälki yhdellä käännöksellä, ja poju ajoi sen omaan silmään oikein mukavasti. Jäljesti molemmat jalat, ja nyt osasin rajoittaa koiran vauhtia sopivasti, eikä namejakaan jäänyt paljolti matkan varrelle. Tehtiin jälki ensimmäistä kertaa aivan keskustassa, joten häiriötä oli paljon enemmän kuin ennen, mutta se ei Intoa haitannut. Tänään uudestaan, mutta isommalla nurmella niin saadaan jälkeen vähän pituutta. Ryhdistäydyin viimeinkin ja keitin nameiksi broiskun sydämiä, niin ei tarvitse kaupasta ostaa mitään ylimääräisiä epäterveellisiä herkkuja.

Sain eilen sähköpostin Heinolan palvelus- ja seurakoirilta, ilmeisesti jäsenanomukseni on hyväksytty. Valitettavasti siinä meni niin kauan, ettei me enää ehditä seuran treeneihin mennä, kun vaihdetaan taas paikkakuntaa. Osittain harmittaa hirveästi, sillä meille olisi ollut agilitypaikka ja treenit ovat ilmaisia, kuten näissä yhdistyksissä yleensä ulkotreenit on. Tähän asti kun ollaan käyty yksityisellä mikä toki syö rahaa eri tavalla, mutta Kannuksesta en toistaiseksi ole löytänyt minkäänlaisia ohjattuja agilitytreenejä. Lisäksi oltaisiin päästy käsittääkseni hakuryhmäänkin, jonne on ollut ainakin aikaisemmin vaikea päästä, mutta nyt ei auta kuin vastata että tullaan mukaan ensi kesänä ja muilla lomilla voidaan käydä treeneissä piipahtamassa.

Aksaepikset 23.7.2015

Käytiin pojun kanssa paikallisissa epiksissä, ja tulokseksi tuli tosimöllien 3. ja erittäin hyvä mieli! Ohjaaja ei pyörtyillyt eikä oksennellut, eikä juuri edes jännittänytkään, vaikka viime epiksissä oli aivan kamalaa jännityksen takia. 


Start 1

Radan jälkeen totesin ohjaussuunnitelman huonoksi ja kokeilin ehdinkö vaihtaa kättä kaarevan putken yhteydessä mitä aluksi epäilin ja onnistuinkin, mutta Into ei jostain syystä lukenut kättä vaan paahtoi eteenäin TAI todennäköisemmin tein jonkin virheen mitä en itse vain videolta nää. 

Start 2

Toisen suoran putken jälkeen käytin turhaa sanaa "täällä", hyi minä. Noita ei saisi tulla, ja mietinkin, että olisiko fiksumpi vastaavassa tilanteessa hieman venyttää seuraavaa käskysanaa (putkeen) ja aloittaa se jo koiran ollessa edellisen sisällä, jottei se vetäisi niin hirveän isoa turhaa lenkkiä, missä hävitään aikaa.

Toki virheitä löytää molemmista videoista paljonkin, mutta treenimäärän ja omat lähtökohdat (todella paha kilpailujännitys) huomioiden en voisi olla tyytyväisempi. Jollain ilveellä onnistuttiin pääsemään vielä maxien palkintosijoille, lämmittihän sekin mieltä, vaikka pääasiassa onkin sivuseikka. Jatkossa treenataankin kaksi kertaa viikossa, kerran ohjatusti ja kerran tunti itsenäisesti. Kunhan minut on hyväksytty HPSK:n (Heinolan palvelus- ja seurakoirat), niin todennäköisesti korvaamme itsenäiset treenit toisilla ohjatuilla uudessa paikassa ja ryhmässä. Jatkossa täytyy myös kiinnittää huomiota siihen, etten itse työnnä itseäni liian lähelle esteitä ja näin ollen häviä aikaa, Into kun nykyään irtoaa jo paremmin. Palaute on tervetullutta! 

Treenimeininkejä

Meille onkin tullut pitkä tauko bloggailun ja oikeastaan treenaamisenkin osalta. Varsinkin viime talvi oli lähinnä breikkiä, mitä nyt tunneilla on tullut opeteltua ja sillon sun tällön höntsäiltyä. Nyt ollaan kesän myötä taas aktivoiduttu enemmän ja voisi lähteä katsomaan mikäli tätä blogiakin saisi puhallettua hieman henkiin.

  Turkki on alkanut taas kärventyä, suojaksi pitäisi löytää joku tökötti. Punkkejakin on ollut kamalasti.

Mätsäreistä nuorien 1. ja BIS3

Kesäthän minä ja koiruus olemme etelässä vanhempieni luona ja näin ollen ollaan päästy jatkamaan agilityn parissa. On todella sääli ettei Kannuksessa käsittääkseni ole ohjattuna treenejä. Mutta joka tapauksessa! Tähän asti ollaan käyty kerran viikossa ja nyt olen ajatellut, että rupeisimme käymään toisen kerran itsenäisesti, joilloin voitaisiin enemmän keskittyä esteisiin jotka eivät ole vielä paketissa (kontaktit, kepit, rengaskin), mikäli onnistuisin jonkun kaverin huijaamaan mukaan palkkaajaksi. Kerta viikossa on kuitenkin aika vähän ja harmittaa, että edistyminen on niin hidasta ihan vain koska ei treenata enempää. Tuloksia on tasaisen rauhallisesti kuitenkin ruvennut näkymään koirassa kentällä, napsiminen on vähentynyt rutkasti ja tuntuu että hissun kissun Inton pää pysyy radalla aina vain paremmin kasassa. Enää poju ei hauku kentän laidallakaan, vaikka radallahan tuo ei osaa olla hiljaa. Irtoaminen (muualle kuin putkeen) on edelleen keskeneräisten esteiden ohella yksi isoimmista asioista joissa  selkeästi paljon harjoiteltavaa. Pikku hiljaa olen ruvennut ajattelemaan, että pitäisiköhän mun ruveta laittamaan tavoitteita kalenteriin että tämä meidän treenaaminenkin pysyisi paremmin ruodussa.. Ensi kesänä korkattaisiin ekat kisat?

Jälkeäkin ollaan ehditty ajamaan nelisen kappaletta. Kaikissa on ollut kaksi tai kolme loivaa käännöstä ja pituutta 30m molemmilla puolin. Osittain on mennyt hyvin ja osittain päin mäntyä, yleensä omien virheiden takia tai Inton sählätessä aluksi hirveällä tohinalla. Useimmiten olen polkenut jäljen liian tiheään, annan koiran mennä liian kovaa tai itse hävitän jäljen kokonaan (tänään törmäsimme tähän ongelmaan). Mitenköhän siinä sitten seuraat sitä koiran työskentelyä, jos et itsekään tiedä missä kohti jälki menee ja missä itse huitelette. Noh joka tapauksessa myöskin tätä lajia poju tekee nimensä veroisesti, hihnan toinen pää on vain aivan hukassa että mitäs tässä tehtiinkään. Eipä auta kun lueskella taas hetken ja koittaa uudestaan. Ja toki kehitettävää varsinkin keskittymisessä, ollaankin ajettu kaksi jälkeä per kerta juuri sen takia, että toista ajaessa Intolla on nenä paljon enemmän jo auki ja aivot mukana, eikä narikassa ja urku muuten auki.

Sitten se toko. Tasaisen uhkaavasti vaikuttaisi siltä, että sekin rupeaa taas kuulostamaan kirosanalta. Eihän ongelmaa ole kuin ohjaajassa vaikkei tämä ehkä ihan Inton lajikaan ole, mutta kyllä sen saisi vääntämään jos vain osaisi. Seuruun opetus takkuaa, ollaan tehty toistoja ja toistoja ja koirasta jo huomaa ihan selkeästi että niitä on väännetty niin paljon ja sillä asenteella että tää on ihan perseestä. :D Tänään otettiinkin muutamat perusasennot ja sitten riehuttiin, itsellä oli aivan eri asenne hommaan ja liikkuihan koirakin aivan eri tavalla! Me tarvittaisiin tässäkin vaan ohjattuja treenejä (vähän niinkuin kaikessa). Minkäs sille voi että ohjaaja on surkea treenaamaan ilman valvovaa silmää. Joo, tokoonkin vois laittaa aktiivisen tavoitteen. Kisat ennen pojun 4v synttäreitä?