Kuinka kirjoittaa ensimmäinen postaus?

Siinäpä vasta visainen kysymys. Monet aloittavat esittelypostauksella, vähintään pienellä koirahistoriansa avaamisella mutta jätän sen nyt myöhemmäksi. Aivotoiminta on jo nimittäin melko yksitoikkoista aivan liian suuren univelan vuoksi.

Pentu on nyt sitten vihdoin kotona! Haettiin nassikka perjantai-iltana. Kotimatkalla ensimmäiset viisitoista minuuttia itki, mutta sen jälkeen oli oikein mallikkaasti. Kerran katsoin että rupeaako kakomaan, mutta loppujenlopuksi selvittiin koko matka myös oksentamatta. Kotiin saavuttua mentiin heti ensimmäisenä takapihalle, ja kyllä sai itse ihmetellä ja pällistellä kuinka älyttömän rohkea Into on. Ei mitään arkailuja, pissat tehtiin hienosti ja uteliaasti tutkittiin että mitä täältä löytyykään. Sisällä sama juttu, oikein reippaasti lähti tutkimaan paikkoja ja virtaa tuntui olevan hirveästi. Ruoka syötiin valtavalla ruokahalulla, leikittiinkin ihan kunnolla. Tottakai jonkin tasoista levottomuutta oli havaittavissa ja välillä tuo kuljeskeli lelu suussa pitkin kämppää hieman kaipaillen, mutta kun itsekin klo 11 aikoihin kävin rättiväsyneenä nukkumaan, niin poju rauhoittui todella hienosti. Yöllä ei enää itkeskellyt eikä sänkyynikään hirveästi pyrkinyt. Kuuden aikoihin heräsin siihen, että Into oli jo herännyt ja teki pissat paperille. Aikaisemmin oli tehnyt toisetkin, nekin hienosti paperille, jee! Tarkoitus oli ollut mennä ulos vasta myöhemmin, mutta enhän minä enää unta saanut kun toisen liikkeitä kuuntelin ja mentiin sitten jo melko pian.



Tämä päivä on mennyt jo täysin ilman itkeskelyjä eikä pentu näytä olevan hukassa oikeastaan enää ollenkaan. Nukahtaa kyllä johonkin lähettyville ja on tietysti vielä niin tarkkaavainen, että ei siitä oikein sitten kärsi liikkua kun muuten toinen herää. Kovasti härdelliä meillä onkin ollut jo tänään, kun sisko sekä isän kanssa autokauppaa hierova mies ovat käyneet jo meillä. En tästä ollut tiennyt, joten aikaisemmin olin kaikenlisäksi pyytänyt jo naapurissa asustelevan Tiian käymään. Pikku-ukko on suhtautunut kaikkiin todella hienosti, vähintään käynyt reippaasti moikkaamassa jos nyt leikkimään ei ihan ole jaksanut rupeemaan. Aidan läpi on moikkailtu myös naapurin Neela-kleinspitziä. Pystykorva on kovin varautunutta ja ujoa sorttia ja pennun tullessa aivan aitaan kiinni (tai parhaimmillaan pujottaessaan pään siitä läpi) murisi Neela kovinkin, josta tämä lähinnä vain innostui. Jälleen Into oli todella rohkea, tutkaili vain tilannetta ja välillä tuli höntsäilemään sitten meidän ihmisten kanssa.

Tänään muistin myös aloittaa jo meidän sisäsiisteyspäiväkirjan. Eilen saatiin tervetuliaiskakat joulukuusen alle ja myöhemmin vielä toiset, mutta tänään kaikki raskaammat tarpeet ollaankin saatu jo ulos, mistä olen ollut todella tyytyväinen! Ei nimittäin ihan lempituoksuihini kuulu tuo kakan tuore lemahdus, tosin minulla taitaakin olla jotenkin kyllä yliherkkä nenä muutenkin vähän kaikelle, myönnettäköön.. Suurin osa pissoistakin ollaan tehty ulos. Saa nähdä, kuinka pystyn rentoutua nukkumaan ensi yönä.



Pojulla on tosiaan kyllä hirmu määrä energiaa ajatellen, että se on tosiaakin tullut vasta eilen. Tänään ollaan tongittu jo nameja pahvipakkauksista, otettu hieman istumista sekä tietysti muuten vain leikitty. Oman nimensäkin taitaa ainakin jotenkin jo tunnistaa, pää kääntyy kyllä hyvin nopeasti. Aamulla takapihalla olikin todella mukavaa jäädyttää juuri sängystä hypännyttä omistajaa, ja pällisteltiinkin sielä sitten yli tunti, kun sisälle tultaessa pentu aina vain huusi uudestaan ulos. Ei sillä sitten mitään hätää ollut, pihalla oli vain niin kivaa ihmetellä maailman menoa.. Hömppä. Hienosti tuo kyllä osaa ilmoittaa hädästään, vinkuu ja menee takapihan ovea raapimaan. Hieman tuota kyllä stressasin, (myönnettäköön) että kuinka osaa pyytää ulos/tehdä paperille, mutta aivan loistavasti on lähtenyt menemään.

Maanantaina olisi tarkoitus hypätä taas autoon ja kaupunkiin valjasostoksille. Postaus näköjään otti ja venähti, mutta onhan tuossa seassa nyt edes muutama kuva tämänpäiväisistä ulkoiluista. Nyt pikku-ukko onkin koisaillut jo monen monta tuntia, saapa nähdä kuinka paljon sillä on sitten virtaa kun se tuosta herää..