Inton kanssa käytiin pari päivää sitten ensimmäisellä lenkillä. Ajattelin pojun pysähtelevän ja ihmettelevän maailmaa tuon tuosta, mutta tämä porhalsikin täydellä innolla loikkien eteenpäin minkä paksuista koivistaan pääsi. Tästä johtuen päästiinkin etenemään noin kaksi askelta kerrallaan, kunnes taas hihnan kiristyttyä piti pysähtyä. Noh, eiköhän se siitä ala pikkuhiljaa kertojen lisääntyessä nappaamaan sen pointin. Sisällä olen vahvistanut tuota lähellä kävelemistä kulkemalla pitkin kämppää ja pennun kävellessä lähellä tiputellut sille nameja. En tosin kyllä yhtään pistäisi pahakseni mikäli pakkanen hieman laskisi, Intolla kun tuon pienen korttelinkin aikana jo jäätyi tassut ja loppumatkasta pätkän kannoinkin sitä sitten kotiin saakka. Olis niin paljon helpompi päästä ulos tuota kävelyä harjoittelemaan ja kavereiden kanssa leikkimään.
Muuten ollaankin sitten jatkettu samaa rataa. On tullut kyllä hyvin huomattua, kuinka kaikki menot todella pennun tultua on täytynyt karsia pois ja oma aikataulu on täysin sitä nukutaan-ulos-syödään-ulos-leikitään-ulos-nukutaan-kastia. Lähinnä asian tajuaa siinä vaiheessa, kun ystävät huomauttelevat ettei minulla ole koirailun ulkopuolella muuta elämää. Hmm, jaa. No niin kyllä taitaakin olla ihan oikeasti, kun kaikki muu on pitänyt karsia pois. Mutta eipä tuo minua haittaa. Lähinnä rupesi vain naurattamaan, kun ajattelin tulevaisuuttani pitemmän päälle, vuosia eteenpäin. Ai mikä sosiaalinen elämä? "Onkos sulla joku mielitietty?" "Joo on mulla nää koirat".
Sisäsiisteyden osalta kokoajan mennään kyllä oikeeseen suuntaan, aika harvoin yön aikana mitään tulee sisälle ja päivälläkin yleensä vain muutamat pissat, jes, se on aika hienosti! Sain nyt vihdoin ja viimein jonkunlaisen istumisvideon aikaisiksi ja youtubeen asti. Fiilis on kyllä kameran edessä kaikkea muuta kuin mukava, kun siihen ei ole tottunut, samoin naksuttimen käyttö on vielä kömpelöhköä, kun Kapun kanssa sitä ei kuurouden vuoksi tosiaan hirveästi ole tullut käytettyä.. :D Mutta. Tämä ainaisen ihana ja täydellinen blogger taas sitten puolestaan takkuilee. Ilmoittaa koko ajan, että videon lataamisessa tapahtuu virhe. Videottomaksi jää jälleen siis tämäkin postaus.
Sen sijaan päätin ystäväni tekstin ylimenevästä harrastamisesta inspiroimana kirjoittaa aiheesta, milloinko harrastus- tai käyttökoirasta luopuminen on oikeasti aiheellista. Inton hakureissulla keskustelin vanhempieni kanssa aiheesta ja huomasin, että mielipiteeni isäni kanssa, joka lähinnä aiheesta kanssani väittelikin, eroavat aivan totaalisesti. Itse olen aivan täysin sitä mieltä, että koirasta luopumiselle ei ole tarpeeksi painava syy esimerkiksi koiran ujous, heikkohermoisuus, paukkuarkuus tai pehmeys, puhuen nyt siis erityisesti näiden ns. erittäin vakavamielisten harrastajien harrastuskoirista, yleensä kyseessä juurikin näyttely- tai palveluskoirista. Tästä suljen kuitenkin pois aivan oikeassa käytössä olevat työkoirat, jotka eivät kertakaikkiaan sovellu niille tarkoitettuun oikeaan työhön, kuten vaikka paimennukseen. Silloin paras ratkaisu voi olla etsiä koiralle sille hyvä loppuelämänkoti, jos tilalla tai muulla "työpaikalla" ei ole työhönsopimattomalle koiralle resursseja. Mutta vain niissä tapauksissa, joissa koira on kuitenkin valittu tarkkaan ja kaikki mahdollinen ennakkotyö pennun osalta on tehty aiemmin niin hyvin kuin suinkin ja päätöksestä ollaan oltu varmoja, mutta silti valinta on mennyt vikaan.
Kuvitelkaamme nyt siis tilanne, jossa Heta Hulluharrastaja hankkii itselleen vaikkapa jonkin tyypillisen palveluskoirarodun edustajan, kuten maailmankuulun saksanpaimenkoiran. Heta on harrastanut aikaisempien koiriensa kanssa monia pk-lajeja ja kilpaillut tokossakin ja nyt hän haluaisi aina vain ärhäkämmän ja kovaviettisemmän koiran, jonka kanssa hän pääsisi valloittamaan uusia kisakenttiä ja aina vain pidemmälle. Hän on tutustunut pentueen vanhempiin ja isovanhempiin ja todennut niiden kisanäytön sekä konkreettisen luonteen perusteella, että yhdistelmästä tulisi hänelle juuri se oikea unelmien koira. Pennun kotiuduttua ja kasvettua Heta huomaakin, että pentu on pehmeä, se pelkää monia asioita ja myöskin palautuu säikähdyksistään huonosti. Nämä ominaisuudet vain korostuvat pennun iän myötä ja yhtäkkiä omistaja huomaakin omistavansa kohta 2 vuotiaan koiran, jollaista hän ei ikinä olisi halunnut. Koira tuntuu hänen käteensä todella pehmeältä ja Heta itsekin tiedostaa, ettei suhde koiraan ole hyvä. Lopulta hän päättää luopua koirasta, koska siitä ei ole esimerkiksi suojeluun eikä eläin muutenkaan ole hänen tyyppisensä. Arkielämä kyseisen koiran kanssa ei tunnu tarjoavan Hetalle mitään.
Mielestäni tämänkaltainen asennoituminen on täysin väärin ja ehdotonta luonnetyyppiä kun itse olen, jopa tuomittavaa. Vaikka koira hankittaisiin sillä silmällä, että sen kanssa olisi tarkoitus nimenomaan harrastaa aktiivisesti ja "vakavasti", kilpaillakin, koiran sopimattomuus lajeihin tai omaan käteen ei ole luopumisperuste. Eläintä hankkiessa järkähtämättömiä ennakkoasenteita ei saa olla. Mielestäni omistajan täytyy silloin itse luopua omista mahdollisesti pakkomielteisistä haaveistaan ja etsiä jotakin, josta sekä omistaja että koira nauttivat. Tietysti elo koiran kanssa, joka on juuri päinvastainen mitä itse on halunnut, mahdollisesti omistanut ja joka ei ole niin hyvin omaan käteen sopiva, on varmasti aluksi haastavaa. Mutta mielestäni varmasti sen arvoista. Koira on, aivan kuten ihmislapsikin, yksilö ja persoona, ei mikään mittatilaustyö. Koiraa hankkiessa ja halutessa sinä haluat harrastuskaveria, perheenjäsentä, elävää olentoa joka jakaa kanssasi vuodesta joka ikisen päivän seuraavat päälle kymmenen vuotta jos hyvin käy, et kilpailupokaaleita lasikaappiisi. Tai näin sen siis pitäisi mennä. Kasvattajalle ei laiteta listaan ominaisuuksia joita koirasta on löydyttävä, vaikka tietysti aina tulisi poikkeuksetta miettiä, rotu, kasvattaja ja yksilö äärettömän tarkkaan niiden ominaisuuksien mukaan, jolloin voi jo suht tarkasti tietää minkätyyppinen koira sieltä oikein on tulossa. Mutta vaikka kuinka juuri siihen itsellensä tulevaan pentuun tutustuisi ja se vaikuttaisi juuri oikealta, ei voida varmaksi sanoa minkälainen yksilö siitä kasvaa tai mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ainahan on mahdollista, että juuri tämän esimerkin haluaman koiran kaltainen eläin joutuu esimerkiksi onnettomuuteen, jolloin siitä voisikin tulla epävarma ja säikky. Koskaan ei voi tietää. Eläimen hankkiessasi sitoudut hoitamaan ja pitämään siitä huolta sen loppuelämän ajan, vaikkei se olisikaan juuri niin sataprosenttisesti aivan "täydellinen" juuri sinulle. Täytyy olla valmis joustamaan omista perfektionistisista haavekuvistaan. On sitten taas aivan eri asia, jos koirasta luovutaan oikeasti koiran parhaan vuoksi. Tätä ei tule sekoittaa omistajan ylitiukkoihin vaatimuksiin ja harhaluuloista johtuvaan luopumiseen.
Mielestäni tutustuminen lajiin, rotuun, kasvattajan koiriin, pentueen sukuun ja juuri Siihen pentuun on tehtävä aivan äärimmäisen huolella ja tiukalla sihdillä, jolloin näiltä tapauksilta voitaisiin välttyä. Luomassani esimerkissä Heta olikin tehnyt aivan liian vähän taustatutkimusta tulevan koiran suhteen. Ja tietysti mitä tarkemmat vaatimukset koiralle ovat, niin aina vain tarkan tausta- ja harkintatyön merkitys suurenee. Jos koira ei kuitenkaan ole odotetun kaltainen, silloin mielestäni täytyy muokata asenteita omistajan korvien välissä, ei pyrkiä muuttamaan koiran perusluonnetta täysin erilaiseksi mitä se yksinkertaisesti ei ole tai luopua siitä. Myös kunnianhimoisista kilpailusuunnitelmista on pystyttävä luopumaan. Koirat, kuten myöskään muutkaan eläimet, eivät ole tavaroita joita vaihdellaan ja pistetään eteenpäin kunnes hyvällä tuurilla se "juuri oikea" sattuu kohdalle. Kaikenkaikkiaan voikin olla, että aivan täsmälleen täydellistä koiraa ei ole olemassa, jolla olisi aivan ne kaikki ominaisuudet joita kukin haluaisi omalle lemmikilleen juuri oikeassa mittasuhteessa ja jolla taas joitakin epähaluttuja luonteenpiirteitä ei olisi ollenkaan. Mielestäni lähes mistä tahansa koirasta voi saada juuri Sen Oikean, vaikka se olisikin omaan mieleen vähän liian pehmeä, väärän värinen tai liian pieni. On aivan täysin omasta asenteesta kiinni, kuinka koiraasi suhtaudut, minkälaisille piirteille oikeasti annat painoarvoa. Koko tekstin pointtina on siis se, että juuri sinun täytyy osata arvostaa juuri sitä sinun koiraasi, oli se sitten minkälainen tahansa. Loppujenlopuksi visio viimeisen päälle täydellisestä koirasta on vain ja ainoastaan siellä ihmisen päässä. Eläimen hankkijana ja omistajana on oltava valmis joustamaan ja mukautumaan tietynkaltaisiin tilanteisiin nelijalkaisen ehdoilla. Paljon voidaan aina tehdä töitä esimerkiksi koiran arkuuden eteen, näidenkin kysymysten ongelmallisuus pohjautuukin oikeasti vain siihen, ettei eläimen eteen olla valmiita tekemään mahdollisesti vuosien työtä. Halutaan heti se helppo, täydellinen mittatilauskoira jota ollaan haluttu, ja jos asiat ei menekään niinkuin piti, koirassa on automaattisesti vika ja se pistetään eteenpäin.
Harrastaminenhan pohjautuu nimenomaan hyvän suhteen luomiseen, hauskanpitoon yhdessä. Jos kaikki olisi pilkun päälle ja niinkuin tilaukseen kirjoitettiin, missä olisi koko koirailun miellekkyys ja ne haasteet? Kehittyminen koiran omistajana, kouluttajana, lukijana ja ylipäätänsä koiraharrastajana olisi hyvin yksitoikkoista niin sanotun itselle räätälöidyn koiran kanssa. En yksinkertaisesti kykene ymmärtämään ihmisiä, jotka laittavat koiran eteenpäin sen takia, ettei siitä olekkaan kisaamaan tai muuten se ei ole "tarpeeksi". Entä pohjatyö? Vastuu? Omatunto? Kiintymys? Kriteerejä koiran luonteen osalta ei yksinkertaisesti vaan saisi laittaa liian kapeaksi. Koirasi on ystäväsi. Se arvostaa sinua ja joka tapauksessa ansaitsee myös sinun arvostuksesi. Eläimet eivät tunne käsitettä rakkaus, mutta me ihmiset tunnemme, ja sen koiramme ansaitsevat kaikkine niin kutsuttuine puutteineen. Koira, joka on päinvastainen mitä ihanteesi ovat, voi silti olla sinulle juuri se maailman ihanin, tärkein ja rakkain eläinystävä, jonka koskaan elämäsi aikana tulet omistamaan. Kaksi persoonaa voi olla juuri täydellinen yhdistelmä toisillensa, jos sinä annat siihen mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti