Kaupunkihienostelua ja uusia kavereita

Tällä viikolla kävimme ensimmäistä kertaa kaupungilla, eli tämän meidän pikkukylämme keskuksessa. Pörräilimme torin ympärillä mahdollisimman suuressa ihmisvilinässä porukoiden kauppareissun ajan (tosin Heinolan suuri ihmisvilinä syntyykin ylipäätänsä siitä, että torilla on useita ihmisiä). Kyllä sitä vaan aina yllättyy kuinka hieno ja rohkea pentu tuo onkaan! Autossa oleminen ja matkustaminenkin menivät hyvin. Kaksi kertaa ollaan nyt käyty ja ainoa asia joka pelotti, oli erään mummon perässä vetämä matkalaukku. Hiekoitetulla tiellä siitä kuului sen verran kova ja epämääräinen räminä, että Into meinasi lähteä sitä karkuun ja mennessäni kyykkyyn se tulikin hakemaan minusta turvaa. Nassikan reaktion huomatessaan mummo kuitenkin pysähtyi ja sitten saatiin käydä ihmettelemässä ja vähän nuuskuttelemassa laukkua. Tässä vaiheessa ympärillä olikin jo niin paljon kaikkea muuta kiinnostavaa, että hyvä kun poju malttoi laukkua käydä haistamassakaan. Kaiken lisäksi itselleni tuli tuosta todella hyvä mieli, ihanaa kun on vielä niitä ihmisiä ja myöskin vanhoja ihmisiä jotka ovat niin ystävällisiä ja mukavia! Hymy oli kyllä herkässä. :)

Laskeskelin, että meillä on käynyt jopa noin kaksikymmentä vierasta ihmistä joko ihan Intoa varta vasten moikkaamassa tai muuten jonkunlaisten asioiden puitteissa. Pitkiä ihmisiä, lyhyempiä henkilöitä, levottomia ja rauhallisia ihmisiä, jopa kaksi ala-asteelaista lasta ollaan saatu käymään vaikka lähipiirissä lapsia meillä ei juuri olekaan. Ja torilta ollaan saatu vähintään saman verran uusia ihmiskontakteja, joista myöskin muutama ovat olleet lapsia. Ei siis nyt ainakaan ihan metsään ole mennyt tämä sosiaalistaminen. Koiria taasen ollaan kunnolla treffailtu neljää, joista yksi on sen verran arempi tapaus ettei tuon vauhtihirmun kanssa ole voinut sitä vapaaksi päästää. Tällä viikolla tuttavani kävikin vajaan vuosikaan colliensa kanssa meillä ja ihan hyvin koirilla natsasi; nokkaeläimeltä ei mennyt hermot tuohon karvoissa roikkuvaan ipanaan. Kuvia ei valitettavasti tullut otettua kaupungilta eikä koirien leikeistä, mikä nyt jälkeenpäin harmittaa kyllä kovasti. Varsinkin kuva pitkistä, rotevista taksimiehistä kyykkyringissä tuon pennun ympärillä olisi ollut varsin mainio. Taisin vihdoin ja viimein kuitenkin saada tuon videon nyt pelittämään! Tässä siis superhienon Into-aussien ja tohelon amatööriomistajansa huikean viihdyttävä istumisvideo. Pian varmaan latailen toisenkin, ollaan käskyssä edistytty selkeästi.

Monissa asioissa ollaankin tehty pieniä edistysaskelia. Valjaiden käyttö on huomattavasti helpompaa, Into jaksaa jo odottaa hyvin, että saan henkselit kiinni tai pois päältä eikä rimpuile tai kääntyile käsiä katsomaan juuri yhtään. Valjaat päällä tuo ei oikeastaan enää reagoi niihin ollenkaan, ei rapsuttele eikä ihmettelekään. Jätä-käskyä ollaan edelleen harjoiteltu niin, että koira on hihnassa ja ruokakuppi lattialla. Koiran lähestyessä ruokaa sanon vihjesanan "jätä" ja kääntyessä poispäin kupista palkka. Tämä menee jo upeasti ja tänään houkutinkupissa olikin jo possun maksaa, mistä lähtee varsin herkullisest tuoksut! Tätä sekä valjaissa kävelyä pitäisi nyt kyllä harjoitella useammin, useampi päivä on mennyt vain höntsäillessä vähän sitä ja tätä ja sosiaalistamisen merkeissä. Vaikka kyllähän se ehdottomasti niin on, että aivan tärkein onkin juuri se kaikenlaisiin ihmisiin, liikenteeseen, koiriin ja kaikkeen mahdolliseen totuttaminen. Mikäli koiran kanssa voi julkisilla paikoilla liikkua eikä se ole aggressiivinen, niin kyllä ne istumiset sun muut ehtii myöhemmin opettaa. Pitää vain itse pitää pää kylmänä ja olla stressaamatta turhia. Älyttömän fiksu nappula tuo kyllä on, hoksaa homman jujun todella nopeasti ja "tänne" sekä "alas" käskyt ovatkin jo hallussa. Ensimmäinen täysin sisäsiisti vuorokausi on nyt myös takana. Vakioksi onkin muodostunut aikalailla parit-kolmet pissat lattialle päivän aikana, mutta nekin aina omasta huolimattomuudesta kun ei ole muistanut ulos viedä.

Tällä viikolla meidän piti nähdä noin puolivuotiasta, suht isoa seropipentua sekä Inton kanssa saman ikäistä sakemanninalkua, mutta valitettavasti molemmat treffit peruuntuivat. Toivottavasti pystytään näkemään koirien kanssa sitten ensi viikolla ja niistä tapaamisista lupaan kyllä sitten edes jonkunlaista kuvasaastetta! Aikuista aussieseuraa on myös parin viikon päästä luvassa jopa kolmin kappalein. Itse olen kyllä hyvin innoissani menossa näitä tapauksia moikkaamaan, australianpaimenkoira kun on rotuna itselleni täysin uusi ja rodunedustajia on aina mukava tavata lisää. Lisäksi olen pohtinut tässä meidän ensikesän kursseja sekä mahdollisia leireilyjäkin, saa nähdä minne päädytään. Korkeavire Oy pitää toukokuusta(?) lähtien täällä Heinolassa ainakin pentuagilitykurssin, täytyykin nyt heti naputella sähköpostia, mitä muita kursseja tarjonnassa olisi. Oletteko te olleet koiraleireillä ja jos, niin kenen järjestämillä? Minkälaisia kokemuksia olette saaneet?

Loppuun vielä Intosta pari kasvukuvaa ettei ihan taas löpinäksi jäisi tämäkin postaus. Torstainahan jätkä tuli 11vko, joten huomenna pitäisi ottaa 10vko 2pv (heh myönnetään unohdin tuon 10 vko kuvan ottamisen pari päivää sitten) kuva, kun joka viikolta haluaisin kuitenkin kasvukuvan. Nythän tuo pitäisi jo madottaa ja pian varata aika ensimmäisiin rokotuksiin! Apua. Ilmeisesti minäkin päädyn niihin jotka päivittelevät mihin se aika häviää. Kummasti koiranpentu muuttaa elämää, päivät todella menevät vauhdilla.

8vko

9vko