Tuleva aksatykki?

Viime postauksessa lupailin eräänlaisia aiheita mistä ajattelin lähiaikoina kirjoittaa. Valitettavasti nettiyhteyden kanssa on ollut ongelmia enkä näin ollen ole saanut kaikkia videoita ladattua youtubeen, mutta päätimpä nyt nakutella tämän agilitypostauksen silti. En usko että on turha oletus, että kaikki lukijat tietävät mitä agility on ja mikä siinä on ideana - keskityn enemmän siis siihen miksi ja mitä minä ja myös Into olemme tehneet lajin parissa sekä siihen, mitä on mahdollisesti tulevaisuudessa tavoitteena.

Agility on siis pojun ja myös minun ensimmäinen lajini, jota harrastin aikoinaan jo Kapu-mittelin kanssa. Kauan ei aksaamaan kuitenkaan ehditty ennen Kapun muuttoa ja suuremman luokan kehitys tavoitteineen jäi vain haaveeksi. Inton kanssa aloitettiin jo hyvin nuorena, muistaakseni silloin kun nappula oli 5kk. Olen foorumeilla huomannut monien pohtivan kysymystä "Miksi ihmeessä aloittaa pennun kanssa aksaaminen, eihän sen kanssa voi tehdä mitään?" Mielestäni tämä on totaalinen harhaluulo. Agility on toki koiralle hyvinkin haastava ja rankka laji, mutta vain kokonaisuutena. Olen todella tyytyväinen että aloitimme Inton kanssa jo niin aikaisin. Eihän pennun kanssa tietenkään oteta hyppyjä, keinua tai esimerkiksi A-estettä, mutta hypyistä saa rimat pois ja edelleen löytyy älyttömästi harjoiteltavaa: putket, pöytä, ohjauskuviot jne. Mikäli joku lukija pohtii siis alle vuosikkaan koiran kanssa uskaltautuisiko kentälle, niin suosittelen erittäin lämpimästi!

Pentua etsiessä ja rotua harkitessa ajattelin, että tokosta saattaisi tulla jonkunlainen kakkoslaji agilityn jälkeen (mikäli tietysti koira olisi ollut mieltynyt molempiin). Koiran saavuttua ja meillä jo asuneena tokokärpäset lentelivät täysin muille maille ja minkäänlaista kiinnostusta siihen hinkutukseen minulla ei ole. Into tykkää suunnilleen tehdä varmasti lähes mitä vain, vaikka hirveästi emme vielä ole kokeilleetkaan, mutta yksinkertaisesti toko ei ole koirakkona meidän juttumme. Koira kyllä osaisi ja tekisi, mutta omistajaa ei jaksa kiinnostaa. :d Agility sen sijaan on molempien mieleen, siinä saa tehdä kunnolla jotain ja liikkua - vauhdista puhumattakaan! Kaiken kaikkiaan Into tekee todella hyvällä työmoraalilla ja vireellä, ja opittuaan tunnistamaan treenikentän meillä on enemmänkin ollut haasteena pitää kierroksia edes joissakin rajoissa. Kiihtyminen näkyy tietysti hyvin tavallisena nuoren koiran säheltämisenä ja perseilynä, yksin jäädessä haukkumisena ja kentällä taas napsimisena. Saa nyt nähdä mitä tuon suunkäytön kanssa teemme. Tähän asti olen aina häätänyt koiran kauemmas niin kauan kunnes se nöyrtyy ja sitten jatkanut tekemistä sen enemmittä nuhteitta/kehuitta. Treenien vetäjä huomasi viimeksi, että Into turhautuu ja napsii yleensä tilanteissa, joissa olemme kentällä eikä se ole käskyn alla. Esim. palkkaamisen jälkeen kun olemme siirtymässä takaisin radan alkuun. Jatkossa todennäköisesti käsken koiran maahan näissä tilanteissa, siirryn itse paikasta A paikkaan B ja sitten kutsun koiran luokse. Tavallaanhan tämä on ongelman kiertämistä, mutta kouluttajan mukaan tämä olisi ihan ok tapa toimia, napsiminen kun kuulemma yleensä saattaa jäädä pois vähän kuin itsekseen iän ja kokemuksen myötä kun koira alkaa keskittymään paremmin esteisiin ja turhat häseltämiset jäävät pois.

Kuten tosiaan viimeksi mainitsin, muutamme koirun kanssa Kannukseen opiskelemaan. Itse muutin viime sunnuntaina, mutta Into saapuu tänne viikonloppuna Someron paimennuskurssin jälkeen. Treenimahdollisuudet täällä ovat todella hyvät lähes kaikkeen, joten eiköhän me pian taas jatketa treenaamista agilityn osalta ja aleta pikkuhiljaa kokeilemaan muitakin lajeja. Omistaja odottaa jo innolla suurimman kasvun ja fyysisen kehittymisen tyrehtymistä ja maagista vuoden ikää; tämän jälkeen pääsemme aloittelemaan canicrossia! Ehkä sitä itsekin pääsisi "kesäkuntoon" näin pari kuukautta jäljessä, kun siinä joutuu kaksilahkeinenkin rehkimään...!

Loppuun vielä videot amatöörisählääjien treeneistä.

Huomatkaa palkkaaminen liian eteen..