(c) Emilia Myllymaa
Tunneilla olemme käyneet lähinnä peruspohjustusta treenaamiselle: koiran motivointia, palkkausta, kontaktia yms sekä aloiteltu jälkeä ja hakua. Ensimmäinen rally-toko tuntikin meillä on jo ollut. Poju on työskennellyt kaikissa lajeissa hyvällä motivaatiolla ja pk-lajeissa jopa kiihkeästi. Into on toistaiseksi ajanut suoria jälkiä ja kaksi mutkallista jälkeä suorittaen ne hyvin. Haussa saimme ohjeeksi tehdä jatkossa tuulihakua, poju kun meinaa rotutyypillisesti käyttää silmiään etsimisessä paljon ja hyppiä koikkelehtia metsässä kuin mikäkin kenguru.. :) Tuulihakua olemme tähän mennessä tehneet kahdesti. Mutta lajeja on nyt siis agilityn lisäksi korkattu lisää ja tästä on hyvä jatkaa! Sunnuntaina uskaltauduimme jopa kakkosvuoden opiskelijoiden järjestämiin mätsäreihin. Pääsimme punaisiin, mutta siellä ei sijoituttu. Olen erittäin tyytyväinen pojun käytökseen kehässä, ottaen huomioon kuinka äärimmäisen kiihtynyt se oli odottaessamme vuoroamme. Piti kontaktia, ei hyvin, mutta jonkun verran ja seisoi nätisti vaikkemme koskaan mitään käskyä ole harjoitelleet. Osallistuimme myös leikkimielisiin nakinsyönti- ja kiihdytyskilpailuihin. Nakkeja hotkiessa Into oli niin ahne, että tarkkuus kärsi ja nakkeja jäi välistä. Kiihdytyskilpailussa johdimme jonkun aikaa kunnes iso whippeturos vei voiton. Kaikenkaikkiaan päivästä tuli onnistunut ja kerrankin minulla oli suhteellisen väsynyt koira!
(c) Emilia Myllymaa
Olemme menneet tunneilla metsiin koirat ollen koulun koiraperävaunussa, jossa on jokaiselle eläimelle oma pieni luukkunsa. Vaikka pimeä boksi ei varmasti ole mitenkään miellyttävin, Into ei ole välittänyt siitäkään oikeastaan mitään vaan on sopeunut muutenkin kaikkeen tarpeelliseen ja uuteen täysin vaivatta. On se vain hieno. Ainoa asia, jota Into on pelännyt, oli lehmä. Metrin päähän uskalsi mennä, mutta sitten jännitti niin kovasti ettei edes namia tullut lähempää hakemaan. Tämä oli uutta - Into kun ei pelkää oikeastaan juuri mitään. Pitkään olen jo vältellyt sellaisen herkkispostauksen kirjoittamista, kuinka paljon tämä yksi eläin merkitsee minulle ja kuinka kiitollinen tästä olen. Ehkä nyt siis tiivistän sen vain näin: Kiitos Kati Intosta. Kiitos. Tästä mahdollisuudesta.
(c) Emilia Myllymaa
Noin kolme viikkoa sitten meillä kävi koirahieroja. Into peitsasi paljon (ainoastaan hölkkä/pyörälenkeillä sain sen ravaamaan) ja liikunnan jälkeen takapäässä ilmeisesti isot reisilihakset tärisivät hullunlailla. Hieronta auttoi selvästi asiaan, sillä poju ravaa nyt paljon enemmän ja tärisee vähemmän. Tärinä tuli kuitenkin takaisin noin viikon päästä hieronnasta ja on muuttunut taas yleiseksi. Ajattelin tilata koiralle hierojan taas ensi kuuksi. Hänen mukaansa jumissa oli ollut varsinkin lantio, mutta jonkun verran myös sääret. Jumit eivät kuitenkaan olleet mitenkään erityisen pahoja. Ohjeeksi saimme opetella oikeata istumis- ja makuuasentoa, Into kun usein menee lonkalleen. Lisäksi päätin itse ruveta panostamaan muutenkin hieman tuon lihaskuntoon. Olen ruvennut opettamaan Intolle temppuja joissa se joutuu käyttämään vatsalihaksiaan ("pupu") sekä tekemään sarjoja (seiso-maahan-seiso), joka tekee myös hyvää lihaksille. Kyllähän toki monet temput kuormittavat lihaksistoa, mutta olemme nyt aloittaneet näiden opettelun säännöllisesti ja kun ne ovat hallussa, jatkamme haastavampiin. :) Joulupukille onkin jo vihjailtu, että jos olisi mahdollista saada dobopallo tai tasapainotyyny....
(c) Emilia Myllymaa
Näiden lisäksi opettelun alla on myös noudon alkeet (esineiden pitäminen suussa ja luovuttaminen käteen) sekä pyöriminen molempiin suuntiin. Agilityryhmää on hieman vaikea löytää Kannuksesta ja itsenäisestä treenaamisesta tässä lajissa en kovin tykkää, joten sitä olemme ottaneet vain pariin otteeseen. Koululla on kyllä kenttä ja esteet, täytyisi nyt käydä kyllä useammin ettei vanhat asiat ainakaan unohtuisi. Aksassa meillä on harjottelun alla irtoaminen ja esteiden hakeminen ja myös A-esteessä sekä renkaassa on vielä hiomista. Pituutta, muuria tai hyppyjä emme ole vielä ottaneet rimojen tai lankkujen kanssa.
Hyvin meillä on siis kaikenkaikkiaan lähtenyt menemään. Kämppiksinä meillä on suomenlapinkoirauros sekä bc-mixnarttu. Kämppä on pieni kaksio ja tosiaan poikkeuksellisesti meitä asuu tässä kolme ja kolme suht kookasta koiraa, mutta kun kaikki tulevat hyvin toimeen niin suuria ongelmia ei toivottavasti synny. Seuraavaan postaukseen koitan saada ladatuksi youtubeen meidän videot aksaepiksistä Ylivieskasta.
