Heinolan upeat lenkkimaastot eivät juuri nyt puhu aivan puolestaan..
Lenkkeillään edelleen melko paljon umpimetsässä, tuo maastomakkara tykkää siitä ehdottomasti kaikista eniten ja oikeastaan poluilla onkin jään vuoksi hankalampi kävellä. Tuo ryteiköissä kulkeminen onkin jotenkin erityisesti Inton mieleen, ja se saakin hirveitä hepuleita painaen pitkin maita ja mantuja ja mikä olisikaan omistajalle sen onnellisempaa katseltavaa, kuin onnellinen ja terve pentu? Bloggerin takkuilessa jälleen, ette valitettavasti pääse nauttimaan meidän metsähömppäilystä elävänä kuvana vaan saatte tyytyä aivan tavallisiin valokuviin..
Huomatkaa mustat (isommat ja ei pinkit<3) valjaat!
Muutama päivä sitten nähtiin myös uutta kaveria, nimittäin bullterrieri Nessua. Vaikka tällä neidillä onkin kaksinkertainen massa Intoon verrattuna, poju pisti oikein kunnolla hanttiin ja kunnon leikithän siinä saatiin aikaisiksi! Melko pitkään koirat rymysivätkin ja Into olisi vielä tyypillisesti jatkanutkin vaikka kuinka, mutta kaverille rupesi rymyäminen jo riittämään. Tuo penne riekkuisi itsensä kyllä joka kerta aivan tappiin asti, millään ei malttaisi lopettaa. :)
Vakikaveria, Usva-whippettiä ollaan nähty edelleen useasti ja paria pikkukoirakaveriakin pariin otteeseen, vaikka ei niistä tuolle riiviölle oikein leikkiseuraa ole. Huomenna lähdetäänkin Inton kanssa tuolle yksityiselle treenikentälle tapaamaan kolmea rotutoveria, josta taisin aikaisemmin jo mainitakin. Sieltä siis myös luvassa kuvasaastetta!
Kyllä sitä vaan saa aina päivitellä kuinka helppo ja pätevä nassikka tuo on, kerrassaan upea tapaus. Välillä ulkona (varsinkin pimeällä) esimerkiksi ihmiset tummissa, kahisevissa tuulipuvuissa pelottavat ja joskus jännäillään tietysti mitä milloinkin vastaan tulee. Luonnetta tuossa pakkauksessa on kyllä, mistä henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon. Taisteluhalua löytyy ja kaikkia ollaan aina menossa innolla moikkaamaan. Ohimeneville koirille joskus meinaa hieman epävarmuuttaan pöhistä, mutta namittamisella ottaa tosi kivasti kontaktin eikä välitä mistään ohikulkijoista! Näihin tilanteisiin yritän kytkeä vihjesanan "ohi".
Mitään hirveätä testaushalua tai juuri minkäänlaista komentamista Intolla ei tässä iässä vielä ainakaan ole, saa nähdä mitä teinelyt sitten aikanaan tuovat tullessaan. Kaikista säikähdyksistä, esimerkiksi kovista äänistä yms poju palautuu äärettömän nopeasti - jos edes pelästyy ollenkaan. Äskenkin tuo kaatoi seinää vasten olleen koiraportin ja itse sain lähes sydänhalvauksen kun tätä postausta naputtelin napit korvissa, ja kun menin katsomaan, niin Into hieman hämmentyneenä kierteli portin ympärillä muttei ollut mitenkään säikähtänyt saatika poissa tolaltaan. Tämä on tietysti äärettömän hyvä piirre.
Kaupungilla ollaan oltu porukoitten ruokaostoksilla käydessä mukana, samalla tulee kätevästi tuota autoilutreeniä, kun käydään katselemassa vähän muutakin kun tuota eräjormailuelämää. On se vain kasvanut hirveästi (kyllä, aion todennäköisesti päivitellä tätä joka ikisessä postauksessa), äsken erehdyin pojun pikkupentualbumeihin ja voi että. Onhan se kyllä painoakin saanut toisen mokoman, mitä sillä oli tullessaan. Kapun autoturvavaljaatkin ovat kakaralle jo juuri sopivat, vaikka vasta muutama viikko sitten ne olivat aivan valtavat..
Muuta erikoista me ei olla sitten puuhailtukaan. Itselleni on kyllä tietynlainen "haaste" ylläpitää tällaista pentublogia juuri sen vuoksi, kun harvemmin tulee mitään spesiaalia ja pienen koiran kanssa arki on tietysti tällaista hömppäilyä ja ihmettelyä. Parhaani mukaan koitan kuitenkin tänne aina jotain keksiä kuvien kera, postausehdotuksia otan ilolla vastaan!
